Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.

Suunnilleen samoihin aikoihin, alkuvuodesta 2012, perustin ensimmäisen, nyt jo bittiavaruuteen kadonneen kirjablogini, joka sai nimensä ns. elävästä elämästä: ”Hys, äiti lukee nyt!” Elettiin blogien kulta-aika, Instagramia ei pystynyt edes asentaa Androidille ennen kuin kuukausia myöhemmin, ja silloinkin siellä oli aika erilaista. Tekisi mieli sanoa, että suorastaan parempaa.

Vuosia vierähti, vaihdoin blogi-identiteettiäni tonttuisampaan suuntaan, lapsia syntyi, opiskelin ammatin, toimin syöpäsairaan lapsen omaishoitajana — kyllä te tiedätte, elämä vei mennessään paitsi tonttu Tiinan, myös lukuilon. Jälkikäteen diagnosoidut burnoutit ja masennukset vähän toivat tolkkua kaikkeen siihen kahjouteen, ja lukuilokin palasi hiljalleen. Vuosia mietin, olisiko kirjablogiskenessä vielä tilaa yhdelle raapustelijalle, olisiko minulla ylipäänsä jotain (mitään?) annettavaa sille.

Vastaperustettu blogi kertonee osaltaan, mihin tulokseen päädyin.

Mutta niin, kukako olen? Hyvätapaisempi kulkija olisi ehkä aloittanut tällä. Esittelyni löytyy (aikanaan) myös sivun yläpalkista ja blogin Instagram-tililtä, mutta teille tarjoan hissipuheversion:

Minä olen Tiina, hyllytonttunakin muinoin tunnettu, karvan alle 40-vuotias tamperelaistunut ulkoporilainen. Olen tällä hetkellä uuden äärellä, mutta opiskelu- ja työhistoriastani löytyy pohjoismaisia kieliä, englantilaista filosofiaa, informaatiotutkimusta, lähihoitajan tutkinto, hammashoitoa ja softadevausta. Opin lukemaan neljävuotiaana ja sen jälkeen olen lukenut oikeastaan kaiken käsiini sattuneen shampoopurkeista Koraanin kautta Taruun sormusten herrasta (tämä joka vuosi esiteini-iästä alkaen). Olen viiden lapsen äiti, ortodoksikristitty, kuulovammainen, akuutista neuloosista ”kärsivä” ja (jos saisin aikaiseksi järjestää itseni tutkittavaksi) melko varmasti vähän neuroepätyypillinen.

Tämän Internetin kulman toivon päivittyvän säännöllisen epäsäännöllisesti kirjallisuuteen liittyvillä mietteilläni. Toivottavasti innostuisin myös koodailemaan tästä enemmän itseni näköistä.